Omaa elämäänsä etsivä ei tarvitse sääntöjä*
By antti • Sep 2nd, 2007 • Category: UncategorizedSain kunnian puhua yliopistoansa aloittaville uusille teologian opiskelijoille perjantaina. Minut oli kutsuttu yhdeksi neljästä paneelikeskustelijasta, jossa valistimme Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa uraansa suunnittelevia. Pappi, opettaja, tutkija ja minä (lue omaa tietänsä kulkeva web-projektisuunnittelija) kilvan esittelimme, miten olimme päätyneet omillemme teologisen koulutuksen opinahjostamme.
_______
* in Finnish only.
Nykyisiä opiskelijoita ei päästetä helpolla. Jo orientoivalla viikolla (paneelikeskustelu kuului opiskeluja käynnistävää viikkoon, missä kerrotaan, miten varsinainen opiskelu voi alkaa) heidät pakotetaan pohtimaan uraansa ja siihen liittyviä haaveitaan.
Kolme vuotta kandidaatiksi ja sitten kahden vuoden erikoistuminen maisteriuden viimeistelemiseksi. Ura, suunnittelu, tehokkuus ja tietynlainen suorittavuuden ajatuksen leijuvat nyt kansakunnan toivojen harteille ehkäpä voimakkaammin kuin aikaisemmin. Seitsemän vuotta sitten vuosituhanteen vaiheessa aloittaneena opiskelijana alma materin ohjaileva käsi ei ollut näin määrätietoinen.
Ihmiset kaipaavat ohjeita ja malleja, joilla he voivat välttää sen tuskallisemman ajattelun - mitä elämällään haluaisi, mikä on tämän kaiken tarkoitus ja mitä jättää ihmiskunnalle perinnöksi. Sen aisti jo paneelikeskustelun luonteesta. Meiltä kysyttiin omaa tietämme kysymyksin, jotka mielestäni olivat tarkoitettu juuri sitä varten. Ihmiset nykypäivänä sortuvat seuraamaan, mitä muut tekevät ja omaksuvat kuin papukaijat nopeasti idoliensa ja muiden ylisuurina pitämänsä.
Päätin jo yliopiston yhden juhlasalin kateederille astuessani, että yritän välttää suoria opastuksia, sääntöjä ja toimintamalleja. Eivät omaa elämäänsä etsivät kaipaa valmiiksi tallattuja reittejä, joihin heidät pitäisi marssituttaa väkisin.
Jokaiselle meistä riittää se, että saamme itse miettiä ja löytää oman olemassaoloomme ajatuksen ja pohjavireen. Vapautuminen niin yliopiston käden alta, vanhempien ja sukulaisten ja muun yhteiskunnan patistavista odotuksista on suorastaan synnyinoikeus.
Mainiota, äijä bloggaa